Koeloimen värjäys

Tavoitteeni oli värjätä loimi mustaksi, jolloin lopputulos olisi mustavalkoinen harmaalla liu'ulla. Neljä prosenttiseen liuokseen tuli mustan pigmentin lisäksi molempia punaisia ja keltaisia, jotta väri taittuisi harmaaseen eikä jäisi siniseksi.

Värjäysaika oli reilu tunti, jona aikana lämpotila pysytteli reilussa 80 asteessa.

Verkkoon jäänyt merihirviö? Ei, vaan juuri värjätty ja huuhdeltu ikat- loimi.

Huuhteluiden jälkeen nostin loimen pöydälle. Näky oli jokseenkin lohduton: edessäni oli valtava möykky märkää lankaa ja muovia. Ja minä olin luullut että sitominen kysyi hermoja. Onnekseni olen elämäni aikana selvittänyt useamman lankavyyhdin, joten tästäkin selvittiin.

" Hirviö" noin kymmenen minuutin selvittelyn jälkeen...

...ja vihdoin, määrittelemättömän ajan kuluttua jokseenkin suorana...

Seuraavana päivänä pingotettuani loimen selvittely jatkui. Niput olivat olivat kierteillä suuntaan jos toiseen, ja minun piti ottaa nippuja irti tiuhdasta/pohjukasta jotta sain ne selväksi. Tämä johtui varmasti osaksi siitä, että osa nipuista oli niin suuria ja ne elivät painonsa vuoksi omaa elämää. Jaoin loimea osiin useampien pohjukkalankojen avulla, sen mukaan mikä osa oli jo selvitetty, ja mikä ei. Tämä oli koko prosessin haastavin ja hermoja kysyvin vaihe, jos loimi olisi ollut luotu yhdeltä päältä se olisi ollut vieläkin vaikeampi. selvittelin tiuhtaa vielä kun laitoin loimen puihin... 

Loimen sotkeentumista ei varmaankaan voi estää, mutta selvittämistä voi edesauttaa. Mietin sellaista vaihtoehtoa, että jakaisi loimen ennen värjäystä esim. kolmeen osaan useamman tiuhtalangan ja pohjukkalangan avulla, tällöin saisin osat eroteltua toisistaan eikä koko loimi voisi (ehkä?) sotkeentua itseensä. Olin myös sitonut loimen hyvin löysälle letille, ja tuntui että se sotki loimea vain entisestään. Letin voisi korvata pasmalangoilla, jotka olisi helppo vain nipsaista poikki värjäyksen jälkeen, mutta ne taas voivat tehdä ylimääräisiä vaaleita kohtia loimeen. Jään pähkäilemään tätä...

Itse väri jäi liuoksen keltaisista ja punaisista huolimatta siniseksi, kaunis väri sinänsä, mutta ei lainkaan sitä mitä halusin. Varsinkin puuvillapellava otti huonosti väriä vastaan, kun taas merseroitu värjääntyi tasaisemmaksi ja tummemmaksi. Aion tehdä pienen värjäyskokeilun harmaalle pohjalle, violetilla värilllä, mustan värjääminen on niin riskipeliä kun loimea ei voi uudestaankaan värjätä!

Koeloimen sitominen 

Koeloimessa oli kolmea eri materiaalia: toinen puoli kokonaan puuvillapellavaa, ja toinen 74x2 puuvillalankaa sekä ohutta merseroitua puuvillankaa (Sade nimeltään, sitä ei enää valmisteta). Loin molemmat puolet kolmelta päältä, ja sitoessani tajusin, että ikat- loimi kannattaakin luoda useammalta päältä, koska se helpottaa nippujen sitomista ja sisarusten laskemista. Sidottavien nippujen kannattaa myös olla lankamäärältään sisaruksen kokoisia, jos on siis luonut kolmelta päältä kuten minä, on nipussa hyvä olla  kolmella jaollinen määrä lankoja, muuten niisiessä saattaa lankoja eksyä väärälle paikalle kuviossa.

Holvikaarikuviota kuuden langan nippuina

Sitomista varten sain käyttööni plastisen luokan, jonne loimi pingotettiin.
Työvälineeni sitomisessa olivat keittämisenkestävät pakastepussit ja kalalanka. Suurimman osan sidoin kuuden langan nippuihin käyttäen pussia apuna, ja solmuina puolirusetteja, jotta saksia ei avausvaiheessa tarvitsisi paljoa käyttää. Kokeilin myös perinteistä tapaa sitoa kieputtamalla kalalankaa vieri viereen.

Sitominen oli suhteellisen hidas prosessi, mutta silti antoisa ja toi myös rohkeutta loimen käsittelyyn, ymmärrystä siitä, ettei se mene rikki vaikka sitä käsitelläänkin. Alussa sidoin pussit huolellisemmin kuin loppuvaiheessa ja se kyllä sitten näkyi, laiskottelu sitomisessa näkyy lopputuloksessa!

Ihan nipussa!