Elämää koeloimen jälkeen: luonti ja sidonta
Olin luonnostellut sidottavia kuvioita ja niiden sommittelua lähestulkoon 1:1 mittakaavassa, joten minulle ominaiseen tapaani tiesin sitomaan alkaessani melko tarkkaan mitä tulisin tekemään. Kovin en tarkka en suunnitelmassani halunnutkaan olla, vaan ajatus oli antaa loimen kertoa mihin kuviota sijoittuisivat ja miten ne "viimeistelisin".Laskeskelin päärmevaroja, kuvion alkamis- ja loppumiskohtia, verhojen keskikohtaa ja muita strategisia mittoja ja pujottelin loimeen apulankoja hahmottaakseni loimen eri osioita. Aika nopeasti pääsin sitomaan ensimmäistä kuviota. Sidoin yhdeksän langan nippuja,ja jätin keskelle kuvioita sitomattomia lankoja keskustoja varten, joihin aioin sitoa pelkkää kalalankaa käyttäen. Olin niin syventynyt koko sitomisprosessin ajan hommaani, että dokumentointi meinasi unohtua tyystin. Yhden varustekuvan löysin puhelimestani ajalta koeloimi, kuvassa näkyvien lisäksi avuksi olivat myös pitkät kynnet, ja yleinen pitkämielisyys ...
Sidoin neljä suurehkoa kuviota, jotka luonnoksissani muistuttivat jotain riikinkukkokuvion ja hmmm...avaruusviljantähkien risteytykseltä...Kuvion perusmuodossa oli kuitenkin paljon samaa kuin alunperin suunnittelemassani holvikaari- kuviossa, joten kuvion toistaminen tuntui sujuvan mukavasti. Opettajan vinkattua trikookuteen käytöstä päätin tehdä sillä pieniä aksenttikuvioita.
Kaiken kaikkiaan sitomiseen meni 29 tuntia. En kuitenkaan voinut sitoa kokopäiväisesti, koska meneillään oli toinenkin projekti, se hieman hidasti sitomista.
Trikookuteella sidoin pieniä aksentteja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti