lauantai 23. toukokuuta 2015

Rakennus ja sokeri pohjalla: kutominen


Loimen rakennusta tein pienissä paloissa muiden hommien lomassa. Tukille kiertämisessä sai olla tarkkana, jotta merseroitu puuvilla kiristyi kunnolla, ja jonkin verran kiertyneitä lankoja, jouduin tiuhtavarpojen tieltä suorimaan. Niisiessä sijoittelin merseroitua lankaa summitaisesti eri varsille, joita oli kuusi, ja käytin 90 nro:n pirtaa kuten koeloimessakin.

 Sidoin palttinapolkuset ja yhden pujotuspolkusen, jolla aioin kokeilla mielessäni jo ajalta luonnostelu seikkaillutta pujotuskuviota. Polkuset sain kerrankin juuri sopivalle korkeudelle. Minulla olisi ollut tarvittava sidonta jo valmiina, jonka olisi voinut vain nostaa, mutta päädyin vaihtamaan polkusten paikkoja paremmiksi.

Alkusolmuja sidoin huolella ja metsästin yksittäisiä löysäileviä (ohuita) lankoja. Väri näytti hyvältä, vaikka hieman vaalealta, mutta tiesin kuteen hieman tummentavan sitä.

Pujotuskokeilua. Viiden langan nasta ja suoraan viriöön päättely.
Kutomaan päästessäni aloin melkein heti testata pujotusta, jonka halusin kulkemaan työn reunassa. Se toisi lisää kolmiulotteisuutta ja rytmittäisi verhoja. Ajatuksena oli pujottaa lanka viriöön kaksinkerroin ja päätellä saman tien, jotta nurjalle puolelle ei mudostuisi lainkaan nastoja. Olin jo heittäytymässä käyttämään useampaa pellavalankaa (mustaa, valkoinen ja kiiltolanka taisivat olla kolme finalistia), mutta opettajat toppuuttelivat. En voinut tarkkaan tietää kuvioden symmetriaa toisiinsa nähden, ja lopputuloksesta olisi voinut tulla sekava. Valitsin siis pujotuslangakseni kiiltolangan, joka olikin yllättävän lähellä mielessäni väikkynyttä okransävyä ja toi kaivattua kontrastia violettiin ja valkoiseen. Kuteen tiheys oli 14 lankaa sentillä. Tein reunoja huolellisesti enkä ikävöinyt pingottimen käyttöä yhtään! Kutominen sujui vilkkaasti pujotuksen tekemisestä huolimatta, jaolin mielissäni kun pujotus alkoi näyttää juurikin siltä, miltä pitikin.

Pujotusta kuparinkiiltoisella kiiltolangalla
Pujotuksen sijoitteluun riitti yksi ainut mitta:  aloitin pujotuksen  molemmissa verhoissa 15 senttiä ennen kuvion ensimmäisen kuvion alkua, siitä lähtien mukailin vain kuvioita...

Rullasukkula, kiiltolankaa sormiolla ja koko koulutuksen palvelleet sakset




Kuvioiden muodostumista oli mukava seurata, ja pujotuksen tekeminen 10 kuteen välein toi rytmiä kutomiseen
Kutominen oli vähän kuin palkinto kaikesta loimen eteen tehdystä työstä! Latasin mp3- soittimen täyteen kaikenkarvaista musiikkia (no hyvä on,lähinnä metallia suht synkissä sävyissä, kuten keväällä sopii) ja valmistelin kutomissessiota puolaamalla rohdin kutostani kolme pulleaa puolaa. Kutomiskuplani oli puhallettu! Kaiken kaikkiaan kutomiseen kului 26 tuntia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti