Valmis!

Puista pois ja viimeistelemään!

Kangas sai levätä yön yli ennen viimeistelyä

Viimeistely alkoi mittailulla ja oikeanlaisen tikin etsimisellä. Langankireys sai olla melkeni nollassa ja siksakki loivaa, jotta se ei vetäisi loimilankoja mukanaan. Kankaani oli tähänastisista viimestelyistäni ehdottomasti haastavin tekstuurinsa ja harvuutensa vuoksi.

Harsin apulankoja kankaaseen ennen siksakkausta

Tein yläreunoihin kujan, jotta verhot voisi pujottaa verhotankoon, ja alas kahden sentin päärmeen. Pujotuskuvioiden alareunat osuivat samalle kohtaa ja kuviot sijoittuvat muutenkin mukavasti toisiinsa nähden.

Rakennus ja sokeri pohjalla: kutominen

Loimen rakennusta tein pienissä paloissa muiden hommien lomassa. Tukille kiertämisessä sai olla tarkkana, jotta merseroitu puuvilla kiristyi kunnolla, ja jonkin verran kiertyneitä lankoja, jouduin tiuhtavarpojen tieltä suorimaan. Niisiessä sijoittelin merseroitua lankaa summitaisesti eri varsille, joita oli kuusi, ja käytin 90 nro:n pirtaa kuten koeloimessakin.

 Sidoin palttinapolkuset ja yhden pujotuspolkusen, jolla aioin kokeilla mielessäni jo ajalta luonnostelu seikkaillutta pujotuskuviota. Polkuset sain kerrankin juuri sopivalle korkeudelle. Minulla olisi ollut tarvittava sidonta jo valmiina, jonka olisi voinut vain nostaa, mutta päädyin vaihtamaan polkusten paikkoja paremmiksi.

Alkusolmuja sidoin huolella ja metsästin yksittäisiä löysäileviä (ohuita) lankoja. Väri näytti hyvältä, vaikka hieman vaalealta, mutta tiesin kuteen hieman tummentavan sitä.

Pujotuskokeilua. Viiden langan nasta ja suoraan viriöön päättely.

Kutomaan päästessäni aloin melkein heti testata pujotusta, jonka halusin kulkemaan työn reunassa. Se toisi lisää kolmiulotteisuutta ja rytmittäisi verhoja. Ajatuksena oli pujottaa lanka viriöön kaksinkerroin ja päätellä saman tien, jotta nurjalle puolelle ei mudostuisi lainkaan nastoja. Olin jo heittäytymässä käyttämään useampaa pellavalankaa (mustaa, valkoinen ja kiiltolanka taisivat olla kolme finalistia), mutta opettajat toppuuttelivat. En voinut tarkkaan tietää kuvioden symmetriaa toisiinsa nähden, ja lopputuloksesta olisi voinut tulla sekava. Valitsin siis pujotuslangakseni kiiltolangan, joka olikin yllättävän lähellä mielessäni väikkynyttä okransävyä ja toi kaivattua kontrastia violettiin ja valkoiseen. Kuteen tiheys oli 14 lankaa sentillä. Tein reunoja huolellisesti enkä ikävöinyt pingottimen käyttöä yhtään! Kutominen sujui vilkkaasti pujotuksen tekemisestä huolimatta, jaolin mielissäni kun pujotus alkoi näyttää juurikin siltä, miltä pitikin.

Pujotusta kuparinkiiltoisella kiiltolangalla

Pujotuksen sijoitteluun riitti yksi ainut mitta:  aloitin pujotuksen  molemmissa verhoissa 15 senttiä ennen kuvion ensimmäisen kuvion alkua, siitä lähtien mukailin vain kuvioita...

Rullasukkula, kiiltolankaa sormiolla ja koko koulutuksen palvelleet sakset

Kuvioiden muodostumista oli mukava seurata, ja pujotuksen tekeminen 10 kuteen välein toi rytmiä kutomiseen

Kutominen oli vähän kuin palkinto kaikesta loimen eteen tehdystä työstä! Latasin mp3- soittimen täyteen kaikenkarvaista musiikkia (no hyvä on,lähinnä metallia suht synkissä sävyissä, kuten keväällä sopii) ja valmistelin kutomissessiota puolaamalla rohdin kutostani kolme pulleaa puolaa. Kutomiskuplani oli puhallettu! Kaiken kaikkiaan kutomiseen kului 26 tuntia.

Värjäys

Olin valmistellut värjäystä mielessäni jo koko sitomisen ajan, koska halusin välttää koeloimen kanssa tapahtuneen sotkeentumisen. Asiaa pohdittuani ja opettajia konsultoituani, tulin siihen tulokseen, että paras tapa voisi olla jättää pohjukkavarvat paikoilleen värjäyksen ajaksi, jolloin loimi roikkuisi niiden varassa kattilaan/ämpäriin, eikä pääsisi huuhteluidenkaan aikana liikkumaan kovin valtoimenaan. Keskelle loimea pujottaisin trikookuteesta pasmalangan.

Aivan yläreunassa näkyy keskelle loimea pujoteltu pasmalanka, jonka tarkoitus oli estää loimen sotkeentumista

Tein 4% värjäysliemen johon tuli mariininsinistä ja purppuraa, galubersuolaa taulukon korkeimman määrän mukaan, jotta väri varmasti kiinnityisi. Koevärjäys oli antanut kauniin värisen, melkein pinkin liu'un lankaan, mutta sävy olisi voinut olla tummempikin.

Annoin loimen liota hyvän aikaa valmistellessani värjäystä

Loimi roikkui pohjukoistaan kattilaan, jonne sen "viikkasin". Värjäyksen aikana liikuttelin loimea jonkin verran, mutta lähinnä upotellen ja välttäen "vatkaamista" jottei loimi kovin sotkeentuisi

Värjäyksen aikana pidin lämpötilaa reilussa 60 asteessa, mikä olikin helpompaa kuin koeloimen kanssa, johtuen ehkä suuremmasta liemimäärästä? Väri näytti hyvän tujulta violetilta, mutta tiesin sen vaaalenevan. Myös kalalangat "syövät" osan väristä, uskon, ja siksi väriprosentiksi kannatti valita mieluummin astetta liian tumma sävy kuin liian vaalea. Värjäysaika oli noin 80 min.

Varvat auttoivat huomattavasti loimen käsitellyssä ja sen pitämisenä suht sotkuttomana

Siirryttäessä huuhteluihin. auttoivat pohjukkavarvat käsittelyssä. Liemen hieman jo viilennyttyä nostin ensin varvat kattilasta korkean saavin päälle ja jatkoin loimen nostelua osio kerrallaan värjäysliemestä. Huuhteluiden jälkeen nostelin loimen takaisin kattilaan keittopesua varten.

Astetta kiltimpi merihirviö

Vedin loimen suoraksi pohjukoiden avulla

Loimi sai kuivua yön yli ennen avaamista

Seuraavana päivänä värjäyksestä iloni oli suuri pingottaessani loimen takaisin pääkallopaikalle avausta varten, loimessa ei ollut tietoakaan sotkusta! Pääsin samantien avaamaan ja se kävikin suhteellisen nopsasti, tunteja meni noin 7.

                                         Elämää koeloimen jälkeen: luonti ja sidonta

Tauon jälkeen pääsin vihdoin luomaan oikeaa työtäni! Tauon aikana olin lopullisesti luopunut keskipaneelista, siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa, koska se oli olisi pitänyt tehdä erilliseen loimeen ja sitä myöten sitoa, värjätä ja rakentaa erikseen...  Loimen leveys oli 56, 6 cm, siitä olisi varaa kutistua parikin senttiä 50- senttiseen ikkunaan. Pituutta loimellani oli 480 cm, ja 170 sisaruksen (lankaluku siis 510) luomapuille pyörittämisessä sain kulumaan pari tuntia. Aivan viime metreillä - sananmukaisesti- havaitsin, että merseroitu puuvilla oli loppunut jo ajat sitten enkä minä luomisenpuuskassani (edelleenkin sananmukaisesti!)ollut huomannut mitään. Purkuhommiin jouduin siis, onneksi luokkakaverin avustuksella.

Olin luonnostellut sidottavia kuvioita ja niiden sommittelua lähestulkoon 1:1 mittakaavassa, joten minulle ominaiseen tapaani tiesin sitomaan alkaessani melko tarkkaan mitä tulisin tekemään. Kovin en tarkka en suunnitelmassani halunnutkaan olla, vaan ajatus oli antaa loimen kertoa mihin kuviota sijoittuisivat  ja miten ne "viimeistelisin".Laskeskelin päärmevaroja, kuvion alkamis- ja loppumiskohtia, verhojen keskikohtaa ja muita strategisia mittoja ja pujottelin loimeen apulankoja hahmottaakseni loimen eri osioita. Aika nopeasti pääsin sitomaan ensimmäistä kuviota. Sidoin yhdeksän langan nippuja,ja jätin keskelle kuvioita sitomattomia lankoja keskustoja varten, joihin aioin sitoa pelkkää kalalankaa käyttäen. Olin niin syventynyt koko sitomisprosessin ajan hommaani, että dokumentointi meinasi unohtua tyystin. Yhden varustekuvan löysin puhelimestani ajalta koeloimi, kuvassa näkyvien lisäksi avuksi olivat myös pitkät kynnet, ja yleinen pitkämielisyys ...

 

Sidoin neljä suurehkoa kuviota, jotka luonnoksissani muistuttivat jotain riikinkukkokuvion ja hmmm...avaruusviljantähkien risteytykseltä...Kuvion perusmuodossa oli kuitenkin paljon samaa kuin alunperin suunnittelemassani holvikaari- kuviossa, joten kuvion toistaminen tuntui sujuvan mukavasti. Opettajan vinkattua trikookuteen käytöstä päätin tehdä sillä pieniä aksenttikuvioita.

 Kaiken kaikkiaan sitomiseen meni 29 tuntia. En kuitenkaan voinut sitoa kokopäiväisesti, koska meneillään oli toinenkin projekti, se hieman hidasti sitomista. 

Trikookuteella sidoin pieniä aksentteja

                       Koeloimen rakennus ja kutominen

Loimi kohotettuna

 Loimen rakennus sujui kaikkineen hyvin, huolimatta merseroidun puuvillan hienoisesta kiukuttelusta tukille kiertämisvaiheessa. Koska merseroitu puuvilla on käsitelty lipeäliuoksella kiiltäväksi ja lujaksi, ovat myös sen kutistumisominaisuudet erilaiset kuin tavallisen puuvillan, eikä sevärjäyskäsittelystä huolimatta kutistunut juuri lainkaan, toisin kuin tavallinen puuvilla. Tämä teki sen, että merseroitu lanka - jota siis koeloimen toisella puolella oli joka kolmas lanka - eli omaa elämäänsä ja tukille kiertämisessä sai olla tarkkana etteivät langat jääneet löysiksi muiden lankojen kiristyessä tasaisiksi.

Suoraa niisintää kuudelle varrelle nopeuttivat kolmen langat sisaret: kolme ensimmäistä lankaa sormien välissä, ja seuraavat kolme vapaassa järjestyksessä etusormen ja peukalon välistä. Näin merseroidut langat sijoittuivat sattumanvaraisesti luoden kankaaseen vaihtelevaa tekstuuria...

Sidoin kuusivartiseksi muokatun pomsin ja lisäksi palttinapolkuset. Olen tehnyt kaikki sidontani paria ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ilman hengetöntä, niin tälläkin kertaa!
 
Kutomaan päästyäni selkeni asioita kovalla kyydillä. Ensimmäisenä se, että vuorolankainen puoli näytti huomattavsti kiinnostavammalta ja kauniimmalta kuin pellavapuuvillaloimi, joka jäi pinnaltaan sameaksi ja tylsän oloiseksi. Tosin tässä vaiheessa edes vuorolankainen puoli ei näyttänyt kovin sykähdyttävältä vaan pomsi näytti ja tuntui suorastaan tympeältä eikä lainkaan "verhomaiselta". Vaihdoin palttinaan ja ihastuin samantien läpinäkyvään, harsomaiseen tekstuuriin sekä siihen miten kankaasta tulisi täysin samanlainen molemmin puolin, joten verhoja kestäisi katsella myös ulkoapäin. Pomsissa ikat- kuvio ei tietenkään nurjalla puolella edes näkynyt, vaan toinen puoli jäi Erittäin Nurjaksi kudevaltaisuutensa takia. Hylkäsin siis pomsin ja olin yhtä päätöstä valmiimpi, verhojeni sidos tulisi olemaan kaikkien sidosten äiti, palttina.

Pomsi ja pellavapuuvilla

Palttina ja vuorolankaisuus muodostivat hienon tekstuurin, kuteena rohdin 8: voittajayhdistelmä!

Pelkällä kalalangalla sidottua kuviota, sidoksena kuusivartiseksi muokattu pomsi

Kuviota palttinalla

Vasemmalla puuvilla/merseroitu puuvilla, oikealla pellavapuuvilla

Aika pian selkeni myös kuteen materiaali, eli pellava. Se toi sopivasti kiiltoa ja "pitoa" kankaaseen jämäkkyytensä vuoksi, ja rohdin kahdeksaisella saavutin sitten sen jämäkän mutta ohkaisen tunnun. Se käyttäytyi pellavalangoista kilteimmin myös reunassa. Pingottimen heivasin samaan (sentään kuvitteeliseen!) roskakoriin kuin pomsin ja hengettömänkin, se repi palttinaan niin kammottavat jäljet, ettei mikään höyrytys olisi reunojani pelastanut!
 Lankojen värisävyjä en kovin tosissani kokeillutkaan. Olin jo päättänyt vaihtavani kokonaan toiseen väriin mustan värjäyksen epäonnistutttua. Sen kyllä näin, että palttinalla värisävyyn pystyi kuteen värillä vaikuttamaan paljonkin, ja varsinkin loimea tummemmat sävyt toimivat vaaleita paremmin.

Tämäkään Ei Toimi- listani sen kun kasvoi koeloimen huvetessa, kuvion pystysuorat palkit näyttivät, no, tylsiltä! Alkoi näyttää siltä, että suunnittelisin ikat- kuvion kokonaan uusiksi, koska kuvioni koostuisi melkeinpä 70 prosenttisesti pystysuorista palkeista! Koko ajatus alkoi tuntua ikatin hukkaan heittämiseltä ja samaan aikaan olin liiankin tietoinen tiiviistä aikataulustani ja siitä ettei minulla olisi aikaa kutoa keskipaneelia vaan minun pitäisi tyytyä kahteen paneeliverhoon, mikä veisi koko idean holvikaari- kuvioltani.

Koeloimen kudottuani olin kuitenkin hyvällä mielellä kirkastuneista asioista, ja siitä että minulla olisi jonkin verran aikaa kypsytellä varsinaisen työni väriä ja uutta kuviota.

Valoa vasten

Koeloimen värjäys

Tavoitteeni oli värjätä loimi mustaksi, jolloin lopputulos olisi mustavalkoinen harmaalla liu'ulla. Neljä prosenttiseen liuokseen tuli mustan pigmentin lisäksi molempia punaisia ja keltaisia, jotta väri taittuisi harmaaseen eikä jäisi siniseksi.

Värjäysaika oli reilu tunti, jona aikana lämpotila pysytteli reilussa 80 asteessa.

Verkkoon jäänyt merihirviö? Ei, vaan juuri värjätty ja huuhdeltu ikat- loimi.

Huuhteluiden jälkeen nostin loimen pöydälle. Näky oli jokseenkin lohduton: edessäni oli valtava möykky märkää lankaa ja muovia. Ja minä olin luullut että sitominen kysyi hermoja. Onnekseni olen elämäni aikana selvittänyt useamman lankavyyhdin, joten tästäkin selvittiin.

" Hirviö" noin kymmenen minuutin selvittelyn jälkeen...

...ja vihdoin, määrittelemättömän ajan kuluttua jokseenkin suorana...

Seuraavana päivänä pingotettuani loimen selvittely jatkui. Niput olivat olivat kierteillä suuntaan jos toiseen, ja minun piti ottaa nippuja irti tiuhdasta/pohjukasta jotta sain ne selväksi. Tämä johtui varmasti osaksi siitä, että osa nipuista oli niin suuria ja ne elivät painonsa vuoksi omaa elämää. Jaoin loimea osiin useampien pohjukkalankojen avulla, sen mukaan mikä osa oli jo selvitetty, ja mikä ei. Tämä oli koko prosessin haastavin ja hermoja kysyvin vaihe, jos loimi olisi ollut luotu yhdeltä päältä se olisi ollut vieläkin vaikeampi. selvittelin tiuhtaa vielä kun laitoin loimen puihin... 

Loimen sotkeentumista ei varmaankaan voi estää, mutta selvittämistä voi edesauttaa. Mietin sellaista vaihtoehtoa, että jakaisi loimen ennen värjäystä esim. kolmeen osaan useamman tiuhtalangan ja pohjukkalangan avulla, tällöin saisin osat eroteltua toisistaan eikä koko loimi voisi (ehkä?) sotkeentua itseensä. Olin myös sitonut loimen hyvin löysälle letille, ja tuntui että se sotki loimea vain entisestään. Letin voisi korvata pasmalangoilla, jotka olisi helppo vain nipsaista poikki värjäyksen jälkeen, mutta ne taas voivat tehdä ylimääräisiä vaaleita kohtia loimeen. Jään pähkäilemään tätä...

Itse väri jäi liuoksen keltaisista ja punaisista huolimatta siniseksi, kaunis väri sinänsä, mutta ei lainkaan sitä mitä halusin. Varsinkin puuvillapellava otti huonosti väriä vastaan, kun taas merseroitu värjääntyi tasaisemmaksi ja tummemmaksi. Aion tehdä pienen värjäyskokeilun harmaalle pohjalle, violetilla värilllä, mustan värjääminen on niin riskipeliä kun loimea ei voi uudestaankaan värjätä!

Koeloimen sitominen 

Koeloimessa oli kolmea eri materiaalia: toinen puoli kokonaan puuvillapellavaa, ja toinen 74x2 puuvillalankaa sekä ohutta merseroitua puuvillankaa (Sade nimeltään, sitä ei enää valmisteta). Loin molemmat puolet kolmelta päältä, ja sitoessani tajusin, että ikat- loimi kannattaakin luoda useammalta päältä, koska se helpottaa nippujen sitomista ja sisarusten laskemista. Sidottavien nippujen kannattaa myös olla lankamäärältään sisaruksen kokoisia, jos on siis luonut kolmelta päältä kuten minä, on nipussa hyvä olla  kolmella jaollinen määrä lankoja, muuten niisiessä saattaa lankoja eksyä väärälle paikalle kuviossa.

Holvikaarikuviota kuuden langan nippuina

Sitomista varten sain käyttööni plastisen luokan, jonne loimi pingotettiin.
Työvälineeni sitomisessa olivat keittämisenkestävät pakastepussit ja kalalanka. Suurimman osan sidoin kuuden langan nippuihin käyttäen pussia apuna, ja solmuina puolirusetteja, jotta saksia ei avausvaiheessa tarvitsisi paljoa käyttää. Kokeilin myös perinteistä tapaa sitoa kieputtamalla kalalankaa vieri viereen.

Sitominen oli suhteellisen hidas prosessi, mutta silti antoisa ja toi myös rohkeutta loimen käsittelyyn, ymmärrystä siitä, ettei se mene rikki vaikka sitä käsitelläänkin. Alussa sidoin pussit huolellisemmin kuin loppuvaiheessa ja se kyllä sitten näkyi, laiskottelu sitomisessa näkyy lopputuloksessa!

Ihan nipussa!

Opinnäytetyöni pähkäilyvaihe

Opinnäytetyöprosessin alkaessa tammikuussa ainoa asia, jonka tulevasta opinnäytetyöstäni varmuudella tiesin oli se, että halusin käyttää työssäni tekniikkana ikat- värjäystä. Perehdyn itse tekniikkaan ja sen historiaan syvemmästi myöhemmin, joten todetaan nyt vain lyhyesti mistä tässä tekniikassa on kyse. Nimittäin tästä: osa loimesta, kuteista tai jopa molemmista sidotaan peittoon, ja kun langat sitten värjätään, muodostuu peitettyjen kohtien ja värjättyjen kohtien vaihtelusta haluttua kuviota. Halusin kokeilla ikattia nimenomaan loimivärjäyksenä, koska tiesin sen helpommaksi toteuttaa ja hallita kuin kudevärjäyksen, mutta en silti sulkenut pois kudevärjäyksenkään mahdollisuutta.

Halusin myös kutoa käyttötekstiilin, tuotteen, joka palvelisi tarkoitustaan jokapäiväisessä elämässä, olisi esteettiseti minun tyyliäni ja jollain tapaa oivaltava. Alkoi pähkäily itse tuotteesta.

Aluksi suunnittelin kutovani Fatboylle suojuksen

Pyörittelin ajatusta Fatboylle kudottavasta suojuksesta, jonka kutoisin tiheänä kudoksena puuvillasta tai pellavasta, ja jonka "julkisivun" sitoisin loimi-ikattina. Toinen puoli jäisi yksivärikseksi, jottei sidottavaa olisi ylenpalttisesti. Kuitenkin opettajien kanssa neuvoteltuani tulin siihen tulokseen, että suojuksen pitäisi kestää niin paljon ulkoista kulutusta (lattialla pitäminen, siirtely, jatkuva uudelleenmuotoilu), että tekemisen painopiste siirtyisi väkisinkin ikatin sitomisesta muihin asioihin jo senkin takia että työn leveys olisi lähes 150 senttiä. Hylkäsin siis tämän ajatuksen hieman haikein mielin.

Toivuttuani loistoideani hylkäämisestä aloin luonnnostella mattoja sekä verhoja. Mattoja siksi, että olin juuri kutonut elämäni ensimmäisen räsymaton ja tykästynyt maton kutomiseen, ehkä voisin kutoa opinnäytteenä huikean ikat- maton? Sisäinen dialogini kävi jokseenkin hurjana, itse kudottu näyttävä ja teknisesti haastava matto tuntui lähes täydelliseltä aiheelta opinnäytetyöksi, mutta sitten tuli se MUTTA. Luonnostellesani huomasin koko ajan tekeväni luonnoksia ikat- kuviosta loimen suuntaan, mikä oli käytännössä mahdotonta totetuttaa, koska matossa loimi harvoin näkyy. Myös ajatus muutaman kilon kudevuoren värjäämisestä tuntui uuvuttavalta. 

Verhoja luonnostelin siinä sivussa aivan huvikseni ja yhtäkkiä huomasin luonnoksia syntyvän enemmänkin ja eräänä tuotteliaana aamyönä havahduin siihen, että luonnoslehtiöni pursuili erilaisia mind-mappeja ja suunnitelmia jopa siitä mitä sidoksia ja materiaaleja koeloimessa kokeilisin. Olin löytänyt tuotteeni: kolmiosainen loimivärjätty paneeliverhokokonaisuus. 

Näytin erään luonnoksistani opettajallani ja hänen tukiessa ideaani olin tyytyväinen, alkupähkäilyni oli tullut päätökseen ja pääsisin hommiin!